Työelämän tulevaisuutta pitkään tutkailleena sain kunnian osallistua Business Coaching Instituten järjestämään verkkopaneeliin kesäkuussa 2021. Visioimme coachingin tulevaisuutta yhdessä alan valmentajakonkarin Dan Sobackin ja filosofi-futuristi Lauri Paloheimon kanssa.
Työelämää mylläävää murrosta kuvataan usein teknologisen kehityksen aiheuttaman muutoksen näkökulmasta. Itse puhun inhimillisyyden vallankumouksesta, sillä tulevaisuudessa organisaatioiden arvo ja pääoma muodostuvat yhä vahvemmin syvällisestä yhdessä ajattelusta ja luovasta yhteiskehittelystä. Ja juuri tästä johtuen väitän inhimillisyyden vallankumouksen johtavan siihen, että coaching kuuluu tulevaisuudessa kaikille.
Muistatteko vielä ne ajat, jolloin tennis, laskettelu ja golf olivat vain harvojen herkkua? Sama pätee coachingiin. Sitä on pidetty johdon ja esimiesten työkaluna sen sijaan, että kaikilla organisaatiossa olisi mahdollisuus kasvuun valmentavan, omien voimavarojen käyttöönottoa edistävän ohjauksen avulla.
Mitä enemmän yhdessä ajattelun ja tolkun luomisen merkitys korostuvat työssä, sitä tarpeellisemmaksi tulevat valmentavan otteen taidot kaikille. Jatkossa tiimien vetovastuu on aina sillä, jolla on tilanteessa paras osaaminen – asemaan perustuva johtajuus vähenee ja joissakin organisaatioissa katoaa kokonaan yhteisohjautuvuuden tieltä. Näin on jo käynyt monessa IT-alan yrityksessä. Coachingista tulee entistä tasa-arvoisempaa, kun se siirtyy yksilön etuoikeudesta koko yhteisön arjen työkaluksi. Coachingista tulee yleinen työelämätaito.
Valmentavan otteen ohjaustyö muuttuu lisäksi yhä systeemisemmäksi, kun hiljalleen organisaatioissa herätään siihen, etteivät ongelmat johdu ihmisistä vaan rakenteista ja prosesseista, jotka estävät työn virtaavuuden ja aidon arvon luomisen asiakkaalle. Tyypillisimpiä kohtaamiani ongelmia lienee se, että halutaan edistää yhteisohjautuvuutta, mutta mittarit ja tavoitteet ohjaavat yksilötyöskentelyyn ja saattavat jopa estää sujuvan sisäisen yhteistyön. Siiloajattelu vallitsee yhä kokonaisvaltaisen luovan tarkastelun sijaan.
Ohjaustyön avulla niin ihminen kuin yhteisö saavat tukea muutokseen, kehittymiseen ja tavoitteissa onnistumiseen. Itseäni kiinnostaa ohjattavan lisäksi juuri häntä ympäröivä yhteisö kulttuureineen ja rakenteineen, koska kukaan ei elä tai työskentele tyhjiössä. Tuloksia on vaikea saada aikaan, jos emme yhteistyössämme ota tuota kokonaisuutta ja sen suomia mahdollisuuksia huomioon.
